maanantai 4. toukokuuta 2015

Mihin taipuu Unity3D?

Helmikuussa -15 järjestimme yhteistyössä Keski-Pohjanmaan EduVerkoston Osaava -hankkeen koordinaattorin kanssa peliohjelmointikoulutusta samalla toimintamallilla kuin vuosi aiemmin Scratch -koulutuksen osalta. Kannuksesta tarjosimme puitteet koulutukselle. Osaavan koordinaattori hoiti maakunnallisesti koulutusilmoitukset ja kouluttajan palkkiot. Kolmen tunnin koulutuksen veti Markus Översti Haapavedeltä.


Maisemansuunnittelua alkuvaiheissaan

Osallistujista kolmasosa oli Kannuksen koulutoimessa työskenteleviä yläkoulun opettajia. Alakoulujen TVT-vastaava oli myös mukana tutustumassa alustaan. Yläkoulun ja lukion musiikin opettajamme tuli tutustumaan alustaan sillä mielin, että tulevissa yhteisissä projekteissa hän voisi osallistua äänimaailman luontiin musiikin valinnaisryhmän oppilaiden kanssa.  Hän sanoi vasta itse havahtuneensa pelimusiikin eri tyyleihin. Mukaan koulutukseen olimme pyytäneet myös yhden lukiolaisen, joka on erittäin kiinnostunut kaikesta peleihin liittyvästä ja näprää tietotekniikan parissa muutenkin varsin paljon.


"No joo. Aikamoisen peto-saalis -pelin tähän saisi!", totesi bg-ope Antti huojuvien palmujen äärellä.
Kolmituntisen päätteeksi olimme varsin yllättyneitä siitä, millaisia tuotoksia olikaan saatu aikaiseksi. Kalajoelta saapunut osallistuja kysyi hieman ennen koulutuksen päättymistä: "Milloin tästä on jatko-osa?"


Monia muitakin kysymyksiä loppukeskusteluissa heräsi. Niihin tulemme miettimään ajan kanssa vastauksia ja ratkaisuja siten, että kysyntä ja tarjonta kohtaisivat. Tavoitteenamme tämän helmikuisen koulutuksen osalta oli selvittää, taipuisiko tämä alusta yläkoululla peliohjelmointiin oppiainerajat ylittäen. Siihen saimme haluamamme vastauksen!



TVT-tiimi

torstai 30. huhtikuuta 2015

Köksän tabletit valmiudessa

Vihdoinkin kotitalouteen hankitut tabletit saatiin suojattua riittävästi. Näin ainakin uskomme. Gripcase -suojat laitettiin ympärille ja suojakalvot pintaan. Gripcaseille tarkoitetut telineet ovat vielä tulossa.


Kotitalouden opettajan ja hänen oppilasryhmiensä käyttökokemuksia saamme kirjoittaa tänne blogiin ensi syksynä, kun uudet seiskaluokkalaiset pääsevät heti ensimmäisistä kouluviikoista alkaen käyttämään laitteita työpisteittäin. Tabletlaitteiden käyttö heille ei ole uutta, mutta sähköisen oppikirjan käyttö sen sijaan on.


Kaisa Heikkinen

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Köksässä kokkaillaan digiajassa

Syksyllä -14 oli monta uutta asiaa ja haastetta. Aloitin kotitalousopettajana uudessa työpaikassa, Juhani Vuorisen koulussa. Aikaisemmassa työpaikassani olin tottunut käyttämään oppilaiden kanssa "oikeaa" kirjaa ja eKotitalous-oppikirjan käyttöönotto tuntui todelliselta haasteelta. Olin sitä mieltä, että kotitaloudessa riittää tavallisen kirjan käyttö höystettynä ripauksella digiä. Asenteessani oli ongelma, joten sille oli ensiksi tehtävä jotain.

Oppilailla ei ole omia kirjoja. Koululta löytyy lainakirja jokaiselle 7.-luokkalaiselle tarvittaessa kokeisiin lukemista varten ja tunnilla käytettäväksi. Kirja on vanha ja se kaipaa päivitystä.

Aloitimme eKotitalouden käytön vähitellen 7.-luokkalaisten kanssa. Jokaiselle oppilaalle annettiin tunnukset Peda.net- oppimisalustalle, mutta tunnukset menivät hukkaan ja salasanat unohtuivat. Osalle on tehty tunnukset useampaan kertaan, mutta vieläkään he eivät ole osanneet mennä lukemaan sähköistä oppikirjaa. Sitä ihmettelen suuresti, koska joka tunti asia neuvotaan perusteellisesti. Onko niin, että oppilaat eivät osaa käyttää internetiä? Vai eivätkö he uskalla tai halua käyttää sähköistä oppikirjaa, koska on kyse kouluun liittyvästä asiasta? Onko heilläkin sama asenneongelma kuin opettajalla oli aluksi?

Olemme käyttäneet eKotitaloutta opetuksen pohjana opiskellassamme erilaisia kotitaloustietoja. Ravitsemustiedot olivat tässä materiaalissa ajantasalla. Ruoka- ja leivontaohjeet ovat helppokäyttöisiä ja muokattavissa kyseiselle tunnille sopiviksi, mikä on luksusta. Kuvasarjat ja linkitetyt videot ovat myös auttaneet tehtävien tekemisissä.

Kotitehtävien palautuslaatikot ovat erittäin kätevät opettajan ja oppilaidenkin kannalta. Noin 10 % 7.-luokkalaisista oppilaista käytti kotitehtävän palautuslaatikkoa ensimmäisellä kerralla. Heistä, jotka uskalsivat kokeilla ja onnistuivat lähettämään kotitehtävät, käyttö oli helppoa. Oppilaiden mielestä kotitehtävästä siis leivonnaisesta tai ruoasta on helpompi ottaa kuva kännykällä ja kirjoittaa paperille itsearviointi. Ekologisempaa ja helpompaa olisi, jos paperisista kotitehtävistä päästäisiin kokonaan eroon. Tällä hetkellä palautusprosentit ovat nousussa, koska toisten oppilaiden kokemukset kannustavat toisiakin kokeilemaan.

Työpisteiden laitteita odotellessa testaillaan uusia työtapoja open laitteen avulla
Tällä hetkellä kotitalouteen ei ole vielä hankittu tabletteja taloudellisista syistä johtuen. Tarvitsemme vähintään 5 tablettia hyvällä suojauksella varustettuna. Ihanne olisi, että jokaiselle opetusryhmän jäsenelle olisi oma laite, mutta siihen ei taideta hetkeen päästä. Olemme toimineet opettajan tietokoneen ja dataprojektorin avulla. Oppilaat ovat käyttäneet omia kännyköitä, mutta siitä on niin helppo mennä pelailemaan ja somettamaan. Suurin kysymys onkin,  miten tabletit saadaan suojattua riittävän hyvin. Oppilaiden kokkailuissa roiskuu vettä ja jauhoja pitkin pöytiä. Muovitaskussa olevat paperitkin tahtovat sotkeentua käyttökelvottomiksi viikon aikana. Miten pitkään tabletit pysyvät käyttökelpoisina? Pitääkö tabletille olla jokin teline, jotta se ei ole työpöydällä jauhojen seassa? Kirjoille on olemassa kirjatelineitä, voisikohan niitä hyödyntää tässäkin tapauksessa?

Epäilen, että olisin vapaaehtoisesti lähtenyt käyttämään sähköistä oppikirjaa kotitalouden opettamisessa. Nyt oli pakko, koska päätökset olivat muut tehneet aiemmin. Työni olen tottunut hoitamaan hyvin, joten en voinut eKotitalouden käyttöönottoa jättää tekemättä. En olisi uskonut, että asenteeni voi muuttua näin paljon hetkessä. Taidot ja kokemus karttuvat pikkuhiljaa kokeillessa materiaalia. eKotitalous antaa paljon mahdollisuuksia ja monipuolista tekemistä kotitalouden opiskeluun. Tästä saa oikein hyvän työvälineen, joka helpottaa opettajan ja oppilaan arkea. Tämä kirja ei voi unohtua kotiin. Voin suositella kaikille. 

Eija Heikkilä
kotitalousopettaja


tiistai 13. tammikuuta 2015

Chromebook-esittely Hangoutsin kautta

Läppäri vai tabletti, entä mikä käyttöjärjestelmä? Näitä kysymyksiä pohtivat tänä päivänä lähes kaikki koulutusta järjestävät tahot, kun pyritään ennakoimaan ja kehittämään tulevaisuuden koulua.

Omalta suunnaltaan vastauksia kysymyksiin tarjosi meille Cloudpoint Oy marraskuun alussa, kun saimme koulullemme Hangouts-videokeskustelun kautta esittelyn Chromebook-laitteista.

Chromebookit ovat siis ulkoisesti kannettavien tietokoneiden tai "miniläppäreiden" näköisiä laitteita. Suurin ero tavalliseen Windows-käyttöjärjestelmää käyttävään kannettavaan on se, että Chromebookit on tarkoitettu lähes pelkästään pilvipalvelukäyttöön. Ne käyttävät omaa Google OS-käyttöjärjestelmää ja toimiakseen kunnolla ne vaativat hyvän internetyhteyden joko langattomaan tai kiinteään verkkoon. Myös sim-kortillisia versioita on saatavilla.

Koneelle kirjaudutaan Google-tunnuksella (gmail-tunnus). Chromebookeihin ei voi vanhaan tietokonetyyliin asentaa ohjelmia vaan sovellukset toimivat Chrome-selaimen laajennuksina. Eri sovelluslaajennukset on sidottu kunkin käyttäjän tiliin. Laitteeseen on kuitenkin mahdollista ladata offline-sovellukset, sellaisia tilanteita varten, että internetyhteyttä ei ole saatavilla.

Laaja pilvipalvelun käyttö vaatii luonnollisesti hyvät tietoliikenneyhteydet mutta toisaalta Chromebook ei tarvitse niin laajaa ja "raskasta" käyttöjärjestelmää kuin esim. Windows-laite. Chromebookeissa ei tarvita myöskään virustorjuntaa, laitteet käynnistyvät nopeasti ja käytössä ovat aina sovellusten uusimmat versiot. Erillisiä päivätyslatauksia ei tarvita.

Cloudpoint Oy esitteli meille laitteiden soveltuvuutta erityisesti koulukäyttöön. Kouluissa yhteiskäytettävät laitteet voidaan helposti liittää laitehallintaan, jolloin voidaan rajoittaa sitä ketkä laitteita saavat käyttää, tyhjentää laitteen välimuisti ja asettaa aukeamaan heti tiettyjä tarkeitä sovelluslaajennuksia tai sivustoja. He vakuuttivat laitteiden toimivan myös tulevaisuuden sähköisissä yo-kirjoituksissa, koska digabi-järjestelmää on testattu laitteissa - tai ainakin nykyinen digabi-versio toimii, mutta mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan? Joka tapauksessa Chromebookit mahdollistavat tietokonemaisen tekstintuottamisen, mikä on ontunut tablet-ympäristössä. Koulussamme on ollut testikäytössä kaksi pienikokoista Chromebookia ennen tätä esittelyä. Esittelyn jälkeen päätettiin ostaa koululle myös Cloudpointin testikäyttöön lähettämä isompi laite (kuvassa näkyvät sekä vanhempi että uudempi laite).

Antti Tuominen
biologian ja maantiedon ope

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Puheenvuoro Virtuaaliopetuksen päivillä

Syyskuulla sain puheenvuoropyynnön Opetushallitukselta. Erityisasiantuntija Tina Heino oli huomioinut hankkeen väliraportistamme oppiainerajat ylittävää työtä ohjelmoinnin parissa. Tästä aiheesta Ubiikki-hankkeelle esitettiin matriisityyppiseen ohjelmaan hoidettavaksi kolmatta osuutta (A5c).

Luonnollisesti ilmoitimme osallistumisemme Virtuaaliopetuksen päiville mahdollistuvan 8.-9.12.14. Mukaan tarvitsin "koodarin" ja tätä tehtävää lähti hoitamaan Sari Niittylampi. Minun osuuteni oli kertoa hankkeen roolista ohjelmoinnin opetuksen kehittämisessä Kannuksen perusopetuksessa ja jatkosuunnitelmista. Sivusimme lisäksi sitä, miten viemme ideaa myös lukioon. Sari kertoi hankeohjaustyöstään valinnaiskurssilla ja veti osallistujille Scratch-demon aloituskorteilla.

Suomennettuja Scratch-aloituskortteja
 
Hanketyönä suomennetut aloituskortit kiinnostivat osallistujia ja ne pyydettiin laittamaan OPH:n materiaaleihin. Kortit löytyvät zip-tiedostona esityksemme yhteydestä:

A5c. Ohjelmointi perusopetuksessa ja lukiossa oppiainerajat ylittäen – kolmen oppiaineen case











Kaisa Heikkinen

torstai 11. joulukuuta 2014

TVT kansainvälisyysprojektissa ja englannin oppitunneilla

Comenius-projekti

Syyslukukauden 2013 alusta Juhani Vuorisen koulu on osallistunut EU:n Elinikäisen Oppimisen Ohjelman rahoittamaan Comenius –projektiin ”Researching, debating, innovating, creating”. Projekti on kaksivuotinen, ja siinä on lisäksemme mukana koulut Tanskasta ja Saksasta sekä omalla rahoituksellaan Latviasta. Projektia suunniteltaessa kaavailtiin tieto- ja viestintätekniikalle suurta roolia tietojen vaihdossa, tulosten esittämisessä ja projektiin osallistuvien opettajien ja oppilaiden keskisessä viestinnässä.

Projektin kannalta tärkeän nettialustan suunnittelun ja ylläpidon piti alkuperäisen projektisuunnitelman mukaan olla Juhani Vuorisen koulun vastuulla. Tarkoitukseen kaavailtiin Google-pohjaisen järjestelmän käyttöä sen selväpiirteisyyden, käytön yksinkertaisuuden ja yleismaailmallisen levinneisyyden vuoksi. Lisäetuna kansainvälisessä projektissa nähtiin vielä mahdollisuus luoda alusta englanninkielisenä. Nettialustan ylläpitäjäksi lupautui koulumme silloinen tvt-opettaja.

Mainitun opettajan siirryttyä muualle syntyi epätietoisuus nettialustan kohtalosta. Projektissa päävastuullisina toimivat kielten opettajat eivät katsoneet omaavansa tarpeellista osaamista tähän tehtävään; toisaalta oli epävarmuutta tvt-opettajan virkaa hoitamaan tulevien henkilöiden kiinnostuksesta ja mahdollisuuksista ylläpitää nettialustaa.

Saksalainen kumppani, projektin koordinoiva koulu, tarjoutui lopulta hoitamaan alustaa. Sikäläisellä yhteistyökoulullamme toimiva atk-opettaja oli kiinnostunut tehtävästä. Käyttöön ei tullutkaan Google-pohjaista järjestelmää, vaan heidän koulussaan käytössä oleva I-serv. Projektille ei tehty omaa alustaa, vaan siihen osallistuville opettajille ja oppilaille eri maissa tehtiin omat tunnukset, joilla voi päästä sisään järjestelmään. Opettajille annettiin muokkausoikeudet projektiin liittyviltä osin.

Alustalle on mahdollista ladata teksti- ja kuvatiedostoja. Filmejä ei sinne pysty lataamaan, siihen projektissa käytetään esim. dropboxia. Alustan sujuvan käyttämisen kannalta haittapuolena on nähtävä sen saksankielisyys. Projektin yhteisenä työkielenä on englanti, ja vain varttuneemmat kollegat osallistuvista maista hallitsevat saksan kielen hyvin.

I-serv-alustalla on myös keskustelufoorumi ja mahdollisuus lähettää viestejä ja tiedonantoja. Näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan ole käytetty, vaan perinteinen sähköposti on riittänyt hyvin. Oppilaat eri maissa ovat olleet keskenään yhteyksissä sosiaalisen median, esim. Facebookin kautta.

Koulultamme on I-serv-alustalle ladattu tutkimusten ja selvitysten tuloksia. Nämä ovat maakohtaisina tiedostoina alustalla. Projektin vaiheista kertovat lehtiartikkelit ovat omissa alikansioissaan (Medien) jpg –muodossa. Kaikkiin on tietysti lisätty englanninkielinen käännös. Alkuvuodesta 2014 tekemäämme filmiä ei tiedoston koon takia voinut ladata I-serviin, se on dropboxissa. Saksalaiset kumppanimme jopa lähettivät postitse oman filminsä dvd:nä. Tämä on selvä puute, pitäisi olla kapasiteettia ladata kaikki työn tulokset keskitetysti samalle alustalle, myös filmit.

On myös havaittavissa kansallisia eroja alustan käytössä. Omalla rahoituksellaan mukana olevat latvialaiset eivät ole ladanneet mitään, Tanskasta ja Saksasta on alustalla kaikkien nähtävillä osa tuotoksista. Me olemme pyrkineet johdonmukaisesti laittamaan I-serviin kaikki työmme tulokset, myös meistä kirjoitetut lehtiartikkelit, jotta ne olisivat tallessa yhdessä paikassa ja samalla kaikkien kumppanien saatavilla. Jokaisella oppilaalla ja opettajalla on tunnukset, joita kaikkia ei kuitenkaan vielä ole aktivoitu.Tämän kirjoituksen ohessa on muutamia screenshoteja I-servin sivuista.

I-serv (klikkaamalla kuva suuremmaksi)


Kuten yllä mainittiin, yhteydenpito kumppaneihin tapahtuu pääosin sähköpostitse. Tässä välttämätön apuväline on ollut koululta lainaksi saamani tablettilaite, jolla viestittely on mahdollista myös kesämökiltä käsin, eri maissa kun on eri loma-ajat. Merkittävä osa projektin tuloksista esitetään filmien muodossa. Tässä tvt:llä on ratkaiseva osa. Tanskan vierailun aikana syyskuussa 2014 mukana olleet oppilaat saivat sikäläiseltä Lommefilm (”taskufilmi”) -tuotantoyhtiöltä opetusta filmien teosta omilla älypuhelimillaan. Oppilaat tekivät lyhytfilmejä monikansallisissa ryhmissä. Filmien editointi ja esityskuntoon saattaminen tapahtui tietokoneilla siihen tarkoitukseen sopivilla ohjelmilla. Kaikki elokuvan teon vaiheet olivat kokonaan oppilaiden vastuulla. Kukin koulu sai valmistuneet filmit muistitikulla matkaan.

Projektin lopputuotoksena tulee olemaan yhteinen filmi. Kukin koulu tekee oman osuutensa kotimaassa. Osuudet kootaan yhdeksi elokuvaksi Saksan vierailulla keväällä 2015. Koko prosessissa käytetään hyväksi projektin aikana opittuja filmintekotaitoja ja tvt:tä. Tämä ei olisi mahdollista ilman oppialiden erinomaisia tieto- ja viestintävälineiden käyttövalmiuksia. Comenius-projektilla on myös omat sivut koulun Pedanet-sivustolla sisältäen mm. projektivierailujen ohjelmia ja kuvia.


Muu tvt:n käyttöni

Koulun tvt-tiimi on kurssittanut meitä kollegoita sangen ahkerasti. Kurssit ovat olleet mielenkiintoisia, hyvin suunniteltuja ja toteutettuja. Erityisen antoisina pidin noin oppitunnin mittaisia työpajoja, joihin olen pyrkinyt osallistumaan niin moneen kuin mahdollista. Toki myös pitkän iltapäivän kestäneeltä Pedanet –kurssilta jäi paljon haaviin.

Olen kuitenkin todennut, ettei tvt laajassa mitassa sovellu opetustyyliini, joka perustuu vahvaan henkilökohtaiseen läsnäoloon ja välittömään vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa. Toisaalta jatkuva istuminen tietokoneella opetusta valmisteltaessa ja luokkatilanteissa ei tekisi hyvää leikatulle selälleni. Minulla onkin työterveyshuollon suositus käyttää etupäässä liitutaulua, jotta liikkuvuus säilyisi ja selkä pysyisi kunnossa. Pääosin terveyskengät jalassa seisten pidetty oppitunti ja monipuolinen voimistelu taululle kirjoitettaessa varmistavat osaltaan työkyvyn säilymisen. 

Läksyt mukaan QR-koodilla (klikkaamalla kuva suuremmaksi)

”Liidun ja lässytyksen” lisäksi voi yksittäisiä tvt-asioita kuitenkin ottaa mukaan opetukseen. Joissain asioissa tvt:n käyttö tarjoaa ilmiselviä hyötyjä. Esimerkiksi läksyjä annettaessa kopioin wilmaan tekemäni läksymerkinnän QR-koodigeneraattorille, koodin heijastan dataprojektorilla valkokankaalle. Sieltä voi kukin älypuhelimellaan sen napata. Tämän käyttösovelluksen oivalsin, kun kyllästyin siihen, etteivät oppilaat tunnin lopussa malttaneet merkitä läksyjään ylös. Oppilaat voivat käyttää omia älypuhelimiaan myös harjoitusten teossa. Eri nettisanakirjoja voi hyödyntää sanaston etsimiseen ja samalla voi ohjata oppilaita kriittiseen sanakirjan käyttöön.


Markku Pulkkinen
englannin kielen lehtori
kansainvälisyysvastaava

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Yrityksiä ja erehdyksiä

Oppilaista tietotekniikka on pääsääntöisesti aina kivaa, tehtiinpä sitten mitä hyvänsä. Seiskaluokkalaiset pelaavat melkeinpä innosta täristen yksinkertaisia sijamuotovisoja tai yhdistelevät Kahootin termipareja hiljaisuuteen vaipuneina hyvät tovit. Myös maahanmuuttajaoppilaille on helppo laatia sopivia visoja itse kunkin kielitaidon tarpeisiin.  Kahdeksasluokkalaisten kanssa olen käyttänyt pelejä vaikkapa kirjallisuuden genreissä. Yhdeksäsluokkalaisista näkee jo, että taitoja on ja koneet ovat arkipäivää. Teetin 9A:lla, Tuomisen Antin luokalla, pikapikaa sukukielten esittelyn Drivella avoimien ovien päivää varten. Upeita töitä ja nopeasti. Selvästikin luokka on oppinut erottamaan olennnaisen asian epäolennaisesta, luomaan asiakirjoja ja esityksiä sekä liittämään videoita ja musiikkia dioihinsa. Töitä tehtiin keskittyneesti ja motivoituneena eikä aikaa kulunut kuin kaksi oppituntia. Kolmannella aloitettiin jo esittelyt. Tietotekniikkataidot ovat yseille ja kasiluokkalaisillekin ihan arkea. Tabletti, Ipad tai tietokone ei ole enää ihme, jota jäädään ihmettelemään, vaan pelkkä työväline.

Kahoot ja Quizlet ovat yksinkertaisia ja kohtalaisen ongelmattomia, mutta syöksyessäni Book Creatoriin en tainnut ihan ymmärtää, mitä olen tekemässä. Kasiluokkalaiset, runot ja Book Creator Ipadillä kuulostivat lyömättömältä kolmikolta - ja niinhän asia olikin aluksi. Ihania sivuja, upeita runoja, komeita kuvia ja mikä parasta, helppoa kuin mikä! Vain tunti, vähän toista ja viimeinenkin mattimyöhäinen oli lähettänyt minulle sivunsa tai aukeamansa. Kuvittelin tyhmyyksissäni jotenkin huksfluks kokoavani irralliset sivut yhdeksi kirjaksi. Kaikkea vielä! Lähetteleminen, tallentaminen ja sekalaiset pilvet lannistivat yritykseni ja nyt minulla on 18 irrallista - sinänsä kyllä kaunista runosivua  mutta sähköistä runokirjaa niistä en onnistunut laatimaan. Oikeastaan aikani ei enää riittänyt yrityksiin ja erehdyksiin enempää, sillä uudet yritykset ja erehdykset näyttävät odottelevan kaiken aikaa kulman takana.

Saimme aikoinaan pikakoulutuksen moneen Ipadin appsiin, mutta nyt kun niitä on kokeillut,  osaa vasta ihmetellä ja kysyä, mitä tehdä ongelman sattuessa. Ipad-kouluttajaa kaivattaisiin uusintakierrokselle kipeästi. Onneksi moneen ongelmaan löytyy tietotaitoa jo omasta talosta. Ei ole yksi  eikä kaksi kertaa, kun olen huudellut apua ihan pikkujuttuihinkin, mutta kärsivällisesti nämä tvt-läiset jaksavat neuvoa. Sitä ei aina arvaa, miten paljon pieni pukki väärässä ruudussa voi vaikuttaa.

Alussa väitin, että oppilaista tietotekniikka on pääsääntöisesti kivaa, mutta on poikkeuksiakin. Olisin halunnut jakaa esim. kirjallisuuden muistiinpanot Drivella yseille, mutta sain aika paljon vastustustakin. Ei kuulemma opi niin hyvin, kun ei kirjoita itse muistiinpanoja. Jotkut oppilaat myös hiukan arastelevat tietokoneen käyttöä eivätkä koe olevansa vahvoilla sen kanssa. En kuitenkaan aio antaa periksi, sillä materiaalin jakaminen säästää aikaa eikä tietotekniikan käyttö tulevaisuudessa ainakaan vähene, joten näiden koneiden kanssa on vain kaveerattava, vaikka niiden kylki välillä vähän kylmä onkin.


Tarja Niku-Raitanen
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja